Backbeat

Ja koska kaikki alkoikin olla kotona jo liian hyvin, samat vanhat ongelmat palasivat taas tänään kehiin. Kämppäasia on ainakin nyt sinetöity: minä en tule takaisin samaan asuntoon, kun palaan Englannista. Toisaalta helpottunut ja toisaalta surullinen olo. Neljän vuoden yhdessä asuminen tulee siis lopulliseen päätökseensä tammikuussa. Tämä tarkoittaa toisaalta uuden alkua, mutta myös kaikesta vanhasta ja tutusta luopumista. Olin päätynyt samaan päätökseen jo kesällä, mutta jotenkin Kaistanvaraaja sai minut hetkellisesti toisiin ajatuksiin kuukausi sitten. Tämän päivän jälkeen päätös tuntuu kyllä lopulliselta.

Tämä tarkoittaa siis sitä, että minun täytyy tosissaan alkaa miettimään, mitä teen kaikelle omistamalleni tavaralle. Todennäköisesti siitä on hankkiuduttava reilulla kädellä eroon. Kierrätyskeskus ja UFF siis tulevat olemaan pulassa :) Suurin ongelma syntyy kuitenkin varmaan yhdessä hankituista esineistä. Kuka niitä edes muistaa enää? Miten ne jaetaan? Miten ne arvostetaan? Saatana sentään. Tiedän, ettei tämä tilanne olisi voinut jatkua ikuisesti... Mutta kuitenkin se pääsi yllättämään. Ehkä palaan kirjaisimille, kun pöly on ehtinyt vähän laskeutua. En ajattele juuri nyt selkeästi. Yöstä tulee varmasti taas mahtava :/

The Posies

Aivan mahtava keikka eilen 8-raidassa. Olen tunnetusti hulluna akustinen kitara + loistava ääni -kokoonpanoihin, mutta entäpä kun loistavia kitaristeja on kaksi, heillä on mahtavat toisiinsa sopivat äänet ja ja he soittavat hyviä biisejä? Noh, tätä oli tarjolla eilen 8-raidassa. Onneksi saavuin paikan päälle! Keikasta innostuneena lähdin myös illalla klubille kuuntelemaan bändiä, enkä kadu sitäkään! Tänään olen kuunnellut Blood/Candy albumin kertaalleen, ja kohta laitan sen uudelleen soimaan. Myös se on loistava. Suomeksi sanottuna minulla on taas yksi uusi lempparibändi <3                                                                                                 http://www.youtube.com/watch?v=X5YqoISSz0c

Tässä linkissä yksi mahtavimmista uuden levyn biiseistä, joka tuli 8-raidassa siis mahtavana akustisena versiona.

Ennen keikkaa kävimme myös syömässä humalistonkadun Lone Starissa, jossa en ollut ennen käynyt, ja kokemus oli positiivinen sekin. Söin Chicken Burgerin, jossa oli friteerattua kanaa. Annos oli ihan mukiinmenevä, mutta muun ruokakunnan ribsit näyttivät myös erittäin kutsuvilta. Paikkaan täytyy kyllä tustua paremmin.

Tänään olen kaivanut jopa oman kitarani esille, tehnyt makaroonilaatikkoa ja vastaanottanut noin kolme uutta viemärinkorjaajaa. Se ei siis vieläkään ole kunnossa, vaikka joka päivä sen on pitänyt valmistua. Nyt se vuotaa alakertaan (jossa ei luojan kiitos ole muuta kuin autotalli).

Näillä mennään

En tiedä mikä tässä koulunkäynnissä nyt mättää, mutta eipä tullut taaskaan niille pääaineen luennoille mentyä eilen. Raahauduin jopa kouluun asti, kunnes huomasimme opiskelukaverini kanssa, että tunnille oli mennyt noin 4 ihmistä (40 ilmoittautunut kurssille) ja päätimme vaan jättää menemättä. Olemme molemmat lähdössä vaihtoon kevääksi, joten tämä syksy nyt on ollut vähän tälläistä tämän opiskelun suhteen. No sivuaineopintoja saa sentään itsenäisesti suoritettua, ja niitä pitäisi siis kertyä 18 op. Kieliopintoja 3 op ja muita pakollisia 3 op. Jos tuuri käy, niin n. 8 op pääaineopintoja (edellyttäen, että kykenen käymään siellä torstaina alkavan kurssin luennoilla). Jostain syystä maisteriopintoihin siirtymisen jälkeen kaikkien luentojen tyyli on muuttunut niin ratkaisevasti, että  luennoilla on vaan yksinkertaisesti aivan sietämätöntä olla. Kaikille luennoille pitää valmistautua sillä vakavuudella, että pystyy argumentoimaan eri asioiden puolesta. Surkean kandipohjan ja tällä saralla erittäin epävärman luonteen kanssa tämä argumentointi ei kuitenkaan tunnu onnistuvan. No toivottavasti ensi kevät tulee muuttamaan asennoitumista sen verran (tiedän, että Englannissa opetusmetodit  ovat juuri minun vihaamiani keskustele ja kerro se mielipiteesi kaikille), että saisin sitten maisteriopinnot pulkkaan ensi vuonna ja kuudennen opiskeluvuoden pyhittäisin sitten ah-niin-ihanalle gradulleni, jonka aihetta olen jopa hieman alkanut pohtimaan, mikä tuntuu todella oudolta, sillä minulle olisi hyvin luonteenomaista vain pyyhkiä ajatus pois mielestäni. Eilen hoidin kuitenkin kiitettävästi muita asioita, kuten esimerkiksi näin slovakialaistunutta ystävääni, vein Erasmus-apurahahakemuksen kv-toimistolle, täytin jenkkeihin lähtevältä vaadittavan TSA-lomakkeen supersaverin sivuilla, siivosin tenttiviikon aikana järjettömän paskaiseksi muodostuneen asuntomme, hain kirjastosta tarvittavat kirjat tulevaa tenttiviikkoa ajatellen ja soitin jopa lauantaina paukahtaneesta keittiön likaviemäristä huoltoyhtiöön. Korjaaminen suoritetaan loppuun tänään, ja tämä tarkoittaa sitä, että pääsen tänään taas tiskaamaan 3:n päivän tiskit. Woop! Woop! Hain myös tutkintotodistuksen kandiopinnoista ja sain onnittelut valmistumisesta, se tuntui erittäin absurdilta, sillä tämä syksy on ollut niin jähmeä opintojen suhteen. Mutta ehkä tälläisiä vaiheita tulee lähes jokaiselle yliopisto-opiskelijalle, onhan tässä 60 op vuosivauhdilla ehdittykin vedellä 3 vuotta. Eilen katsoin myös elokuvan Miesten vuoro, ja olin yllättynyt sen hyvyydestä! Suosittelen! Ajattelin ostaa dvd:n myös isänpäivälahjaksi omalle isälleni, vaikka en ko. päivänä Suomessa olekaan...

Tänään to-do -listaltani löytyy seuraavia asioita

x lue luotto-oikeuden tenttiin

x pitkä(hkö) rento juoksulenkki

x the posiesin keikka 8-raidassa (niin oudolta kuin se kuulostaakin)

x Lidl

x ruuanlaitto

x lisää lukemista

Ok. So I was out yesterday.

Olin kuin olinkin todella eilen ulkona. Väsymyksen täytteinen työpäivä loppui onnekseni 1,5 tuntia ennen suunniteltua, ja kuvittelin valmistautuvani vaan nopeasti ja lähteväni siitä sitten tapaamaan ystävääni. Matkaan tuli kuitenkin niin monia mutkia, kuten kadotettua puhelinta yms. ja lopulta tapasin hänet vasta kello kaksitoista yöllä. No olimme tosiaan ulkona pitkällä kaavalla, ja pääsin kotiin kaksikymmentä vaille viisi. Oudointa illan saldoa taisi olla se, että homomies yritti tosiaan saada yksin minua jatkoilleen koska kertoi tuntevansa outoa vetoa minua kohtaan. No alkoholilla saattoi olla osansa asiaan. :D Tämä päivä onkin kulunut krapulaa (neljästä juomasta johtuvaa) potien. Kävin myös the gangin kanssa kulmilla sijaitsevassa Trattoria Romanassa syömässä pastaa (hetken aikaa kuvittelin olevani Eat Pray Loven Roomassa), Tilaus oli hyvin pastapainotteinen, Bolognese, Salmon, Carbonara, Frutti di Mare... ja siskon tilaama tomaattikeitto. Sisko kun vielä kärsii nielu- ja kitarisaleikkauksen jättämistä arvista ja joutui siis tyytymään vain nestemäiseen vaihtoehtoon. Olen aikaisemmin käynyt ravintolassa vain kerran, eikä tämä tuottanut taaskaan pettymystä. Voisi sanoa, että näin lähelle Italiaa ei Turussa voi päästä. Syömisen lisäksi katsoin loistavan elokuvan Mother and Child. Olen odottanut, että näkisin sen jo hyvin hyvin pitkän ajan, joten voitte vain kuvitella kuinka tulisilla hiilillä olin alkutekstien aikana. Juoni oli kuitenkin melkeinpä tiedossa, joten sen osalta ei suuria yllätyksiä tullut, mutta muuten tunnelmaltaan elokuva oli vangitseva. 


"I never saw you, with the new hair cut, with the new shoes.
 When was your first period?
 Was someone there to help?
 Did anyone explain?
 Did you hear the rain one night? When I heard it.
 What gave you comfort?
 I've missed it all.
 And I've accepted it."


Elokuva oli luomoavan kaunis ja hyvin surullinen tarina äidistä ja hänen 14-vuotiaana synnyttämästään tyttärestä, joka oli annettu adoptioon. Tarina kertoi, kuinka kummankin osapuolen elämään kohtalokas hetki oli vaikuttanut suuresti. Kumpikin kaipaa toisen läsnäoloa elämässään, eikä kykene päästämään irti menneisyydestä. Traagisesti tytär ehtii kuitenkin kuolla, ennen kuin tapaaminen pystytään järjestämään. 


Viimeisen tunnin ajan olen myös ehtinyt stressata koulusta ja huomenna alkavasta uudesta periodista, joka tuo mukanaan taas aah-niin-ihania uusia kursseja. Huoh. Huomenna pitää mennä katsastamaan ensimmäisen sisältöä.

Elämän suuntaa ja muuta sellaista kevyttä

Näin vapaan perjantai-illan kunniaksi pääsi ajatukset taas kevyesti liikkumaan aiheesta toiseen, ja yhtäkkiä huomasin pohtivani oman elämäni ikuisuuskysymyksiä. Päädyin taas miettimään, joko sitä olisi aika jo asettua aloilleen ja ostaa oma asunto vai ottaa kunnon irtiotto ja koittaa omia siipiään jossain kaukana Suomesta. Aloilleen asettuminen ei sinäänsä olisi ongelmallista, mikäli asunto saisi sijaita missä vain. Tällä hetkellä asunnon mahdollinen sijainti ei kyllä minkään järjen mukaan voisi olla missään muualla kuin täällä. Toisaalta irtiotto pelottaa omalla tavallaan. Mielessä on myös kauhistuttava ajatus, että jollen sitä irtiottoa pian tee, en tee sitä koskaan. Opiskeluja on vielä muutama vuosi jäljellä (jos nyt koskaan onnistun saamaan sitä gradua valmiiksi)... mutta ajatus Suomeen palaamisesta ja samaan malliin jatkamisesta tuntuu jotenkin vaikealta. Kotona on tietenkin kissat, perhe, ystäviä ja kaikki kotoinen ja turvallinen. Mutta kaikki on niin tuttua ja tavanomaista, ja tuntuu ettei mistään saa enää mitään irti. Mutta kai sitä on yhä vaan laitettava malttamaton mieli narikkaan ja antaa virran viedä. Kyllä se aika sitten näyttää, mihin sitä päätyy. Tärkeintähän on tietenkin, että nauttii matkasta.

!!!!

En voi taas muuta sanoa kuin !!!!. Kaksi kuukautta vanha puhelimeni päätti sitten kuluttaa 3/4 akustaan viime yönä, ja heräsin aamulla 11 min tentin alkamisen jälkeen. Siskon kannustamana poljin retroponillani kouluun ja ehdin kuin ehdinkin 9.20. luentosaliin (myöhästyjiä otetaan saliin 20 min tentin alkamisen jälkeen). Kurkkua kuivasi ja olo oli mitä kamalin, mutta pääsinpä ainakin yrittämään. Yritys tuskin kyllä kantaa hedelmää, sillä sen verran vaikeita kysymyksiä tentissä kuitenkin oli... mutta toivossa on tietysti hyvä elää ;) Päivällä olen koittanut vaan rentoutua ja tehdä asioita, joita en ole jaksanut tehdä viikolla. Lisäilin esim. kuukausia vanhoja kuvia facebookiin ja tiskasin kaikki viikon astiat. Iltakin vapautui täysin omaan käyttöön, kun työkaverini Jenny ilmoitti olevansa liian uupunut lähteäkseen Ritarikunnan keikalle. Tämä sopii kyllä minulle, sillä joudun joka tapauksessa huomenna töihin. Nielu- ja kitarisaleikkauksesta toipuva sisko nukkuu jatkuvasti Kaistanvaraajan futonilla. Viikonloppu on täällä! Jippii!

Huoh.

Huoh, lopetin demojen laskemisen vasta nyt (enkä edes ehtinyt laskemaan niitä loppuun, joka kostautuu takuulla huomisessa tentissä). Olen varmasti tehnyt oman henkilökohtaisen ennätykseni matematiikan parissa vietetyn ajan kanssa, sillä lyön vetoa etten lukenut edes kirjoituksiin yhtä montaa tuntia (mikä sinänsä ei ole mikään ylpeilyn asia). Menetin myös talon herruuden, sillä siskoni päätti erota poikaystävästään ja muutti hetkellisesti asumaan minun luokseni. Tällä hetkellä asunnossa majailee siis kahden ihmisen lisäksi kaksi kissaa ja yli-innokas lapukka. Noh, tilaahan riittää (kaikki 47 neliötä). Kuulin eilen myös ystäväni tulevan kaupunkiin Bratislavasta viikonlopuksi, joten saatan "joutua" rikkomaan hieman Appron jälkeen tekemääni raittiuslupausta (johan sen tekemisestä viikko onkin kulunut). Weekend, come already!

The Promise - Good Morning with Bruce and coffee

Huomenta.  Aamu onkin sujunut rattoisasti tilastomatematiikan, todennäköisyyslaskujen, kahvin ja spotifyn seurassa. Aloitin aamun kuuntelemalla Springsteenin Tracks -kokoelman, josta The Promise jäi mietityttämään ja muistutti taas siitä, miksi maailmassa on vain yksi Bruce Springsteen.

Pitkäaikainen kämppäkaverini "Kaistanvaraaja" lähti aamulla Birminghamiin, joten olen asunnon herrana viikon verran ;) Primarkin feikkiuggien lisäksi hän lupasi myös täyttää kahvivarastoni Marks & Spencerin kahveilla, jes! Ensi viikolla on siis tenttiviikon päättymisen lisäksi luvassa myös parempaa kahvia. Nyt palaan takaisin matikan demojen pariin ja laitan soimaan.... Brucea! The Ghost of Tom Joad, Thank you :)

Josh Rouse - Flight Attendant

Kävin viime viikolla katsomassa elokuvan Eat Pray Love, ja tässä  on yksi loistava biisi leffan soundtrackilta. Muutakin loistavaa musiikkia leffasta löytyi, kuten Neil Youngin Harvest Moon ja Heart of  Gold, ja tämä saikin Youngin palaamaan pitkän tauon jälkeen myös omaan levysoittimeeni. Elokuva itsessään oli ihanan lämminhenkinen, vaikka ei varmasti maailman parhaiden elokuvien top 5:seen pääsekään. Mutta siinä oli ihania paikkoja (Rooma ja Bali!!!) ja Julia Roberts <3 What more could you ask for?

Rivitalon muotoinen vankila.

http://www.youtube.com/watch?v=8-RO1-3qyvE

Ja tässäpä vielä uutta Tuurea. Otin levyn kuunteluun muutama viikko sitten, ja siitä löytyy koko ajan toistaan parempia biisejä.

Emmerdalea ja Homoiltaa

Viime päivien menosta ei oikeastaan ole otsikon lisäksi paljon muuta sanottavaa. Viime viikkoinen homoilta tuntuu yhä puhuttavan ja lähes jokaista meistä. Mutta hyvä että asiasta puhutaan, ei niitä ongelmia ennenkään maton alle lakaisemalla ole ratkaistu. Oma keskittymiseni on homoillan sijasta ollut kiinnitettynä tenttiviikkoon. Syyslukukauden ensimmäiseen sellaiseen, joka tuntuu joka ikinen kerta tulevan yhtä puskista. Vaikka olin itse tällä kertaa jopa aloittanut valmistelut normaalia aikaisemmin, ei se tuntunut tuottavan tulosta. Jouluna odottaa siis mukava tenttisuma :)

Mutta iloisempiin aiheisiin, homoillan ja tenttiviikon lisäksi olen keskittynyt viime viikolla erityisesti myös Emmerdaleen, jossa vihdoin päästiin aiheeseen, jota olen odottanut jo erittäin kauan. Nimittäin Lexin, Carrien ja Scarletin skandaalipaljastukseen! Sarjalla on vaan tapana esittää emotionaaliset kohtaukset melko laimeina, mutta en toki valita! Pääsinhän vihdoin näkemään kauan odotetut jaksot.