Elämän suuntaa ja muuta sellaista kevyttä

Näin vapaan perjantai-illan kunniaksi pääsi ajatukset taas kevyesti liikkumaan aiheesta toiseen, ja yhtäkkiä huomasin pohtivani oman elämäni ikuisuuskysymyksiä. Päädyin taas miettimään, joko sitä olisi aika jo asettua aloilleen ja ostaa oma asunto vai ottaa kunnon irtiotto ja koittaa omia siipiään jossain kaukana Suomesta. Aloilleen asettuminen ei sinäänsä olisi ongelmallista, mikäli asunto saisi sijaita missä vain. Tällä hetkellä asunnon mahdollinen sijainti ei kyllä minkään järjen mukaan voisi olla missään muualla kuin täällä. Toisaalta irtiotto pelottaa omalla tavallaan. Mielessä on myös kauhistuttava ajatus, että jollen sitä irtiottoa pian tee, en tee sitä koskaan. Opiskeluja on vielä muutama vuosi jäljellä (jos nyt koskaan onnistun saamaan sitä gradua valmiiksi)... mutta ajatus Suomeen palaamisesta ja samaan malliin jatkamisesta tuntuu jotenkin vaikealta. Kotona on tietenkin kissat, perhe, ystäviä ja kaikki kotoinen ja turvallinen. Mutta kaikki on niin tuttua ja tavanomaista, ja tuntuu ettei mistään saa enää mitään irti. Mutta kai sitä on yhä vaan laitettava malttamaton mieli narikkaan ja antaa virran viedä. Kyllä se aika sitten näyttää, mihin sitä päätyy. Tärkeintähän on tietenkin, että nauttii matkasta.